Naurujooga on ainutlaatuinen harjoitusmuoto, joka mahdollistaa nauramisen terveysvaikutukset olosuhteista riippumatta. Naurujoogan kehitti 1990-luvulla intialainen lääkäri Madan Kataria, joka havaitsi, että naurulla on merkittäviä fysiologisia ja biokemiallisia hyötyjä, vaikka se olisi aluksi teeskenneltyä. Naurujoogassa nauru aloitetaan tekonauruharjoituksena. Tämä johtaa usein siihen, että tekonauru muuttuu aidoksi nauruksi, joka tarttuu. Nauramisen hyödyt saadaan kuitenkin joka tapauksessa, oli nauru "aitoa" tai ei.
Naurujooga ei nimestään huolimatta sisällä perinteisiä jooga-asentoja. Sen sijaan se yhdistää nauruharjoitukset syvähengitykseen, tehostaen hengitystä ja sitä kautta virkistäen oloa. Naurujoogaa voi siis ajatella hengitysharjoituksena. Naurujoogassa naurua pidennetään ja syvennetään - usein sosiaalisissa tilanteissa hyväksytty nauru on lyhyttä ja pinnallista. Nauru aktivoi hengityslihaksia, tehostaa hengitystä ja tätä kautta hapensaantia, vähentäen stressiä, parantaen mielialaa ja vahvistaen immuunijärjestelmää.
Naurujooga, varsinkin säännöllisesti harjoitettuna, parantaa ihmissuhteita ja lisää yhteisöllisyyden tunnetta. Kuitenkin jo yksikin naurujoogakokemus luo ryhmälle yhdistävän kokemuksen.
Elämässä tulee väistämättä vastaan haasteita ja naurujooga auttaa kehittämään resilienssiä ja kykyä käsitellä arjen hankaluuksia rakentavalla tavalla. Naurujooga poistaa häpeää ja vapauttaa kaikkia tunteita, lisäten luovuutta ja auttaen eteenpäin jumitilanteista.